keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kauden paras

Viime viikonloppuna ratkottiin suomenmestaruuksia SM-erikoispitkillä. Itselle sattui kauden paras suoritus, joten sen kunniaksi tarjolla on pientä tarinan tynkää. Tulokset, Kartta

Kisoihin valmistautuminen tapahtui melko tutulla kaavalla. Pohjat kunnolle luotiin talvella ja syksystä tuli juostua jonkin verran pitkiä lenkkejä ja vauhdikkaita lenkkejä. Viimeinen viikko kevyesti. Pientä harmia aiheutti vasemman jalkaterän puutuminen, jonka syyksi osottautui kireä pohje ja hoitokeinoksi venyttely. Edeltävällä viikolla tuli katseltua jonkin verran alueen vanhaa karttaa ja Lammikko veti edeltävänä iltana pikku briifaukset. Tuntemukset olivat hieman kaksijakoiset. Tiesin pystyväni hyvään suoritukseen, mutta takaraivossa kummitteli välillä epävarmuus.

Majoitus oli aivan kisakeskuksessa, joten kisa-aamuna verryttelemään pääsi suoraan lämpöisestä. Lisäksi ei tarvinnut herätä kovin aikasin, mikä on aika suuri plussa. Verryttelyt olivat aika lyhyet. Toisaalta kun matka on pitkä, niin ei verryttelyn pidä kestää kauaa.

Lähtöviivalta matka K:lle ei ollut kovin pitkä, joten heti alusta piti olla skarppina. Paukusta lähdettiin liikkeelle ja heti ykköselle avautui mielenkiintoinen väli. Valitsin oikean kierron, kuten moni muukin. Seläksi yritin hakea jonkin kovan menijän selkää ja kyllähän niitä oli tarjolla. Ykkönen löytyi mukavasti ja parkkeerasin itseni letkassa aivan isojen pyssyjen tuntumaan. Kakkoselle mentiin melko suoraan ja isot pyssyt osasivat luonnollisesti vetohommat. Mustonen ja Sorsa ainakin näyttivät painavan edessä, näin muutamia mainitakseni.

Kakkoselta alkoi ensimmäiset hajontalenkit. Letka lähti kiertämään mäkeä oikealta. Pikaisella analyysillä tulin tulokseen, että heillä on pidempi lenkki ensiksi. Tein oman ratkaisun ja lähdin työstämään aika suoraan mäen rinnettä myötäillen. Rastin läheisyydessä hieman nostelin, jotta rasti löytyy virheettömästi. Lippu halkesikin mukavasti ja muita näytti tuliven perässä. Rastilta lähdettäessä Nouskin Ylinen painoi ohitse ja valitsin hänen selkänsä. Väli mentiin aika suoraviivaisesti, mitä nyt tietä vähän hyödynnettiin.

Sama meno jatkui vitoselle, mutta kutoselle mennessä jalat painoivat jonkin verran ja Ikaalisen värit hukkuivat kuusikkoon. Seiskalle mennessä pohkeessa rupesi painamaan ja jalkaterästä rupesi lähtemään tunto. Kirosin mielessäni, mutta onneksi lippu löytyi hyvin. Rastilta lähdettäessä kuitenkin nyrjäytin samaisen jalan nilkan oikein kunnolla. No onneksi jalka sitten puutui ihan kunnolla, niin ei kipu haitannut. Kerrankin ongelmat kääntyivät hyödyksi. No tässä vaiheessa olivat melkein kaikki selät kadonneet. Pari vilkkui horisontissa, joten perään vain. Sen verta menoni oli hidasta, että pääsivät ysille tullessa karkuun. Kympille mennessä näin parivaljakon selät kerran.

Kympiltä lähdettäessä suuntasin heti tielle ja sainkin edellä parivaljakon kiinni. Tiepätkällä essulaisen kanssa oioimme suoraviivaisemmin ja aloimme taittaa matkaa kahdestaan. Porukkaan liittyi myös edustaja Hiidenkiertäjistä. Seuraavat rastit löytyivätkin ihan mukavasti. 14. lähdettäessä suuntasimme HiKiläisen kanssa suoraviivaisemmalle valinnalle. Matkalla tuli hyödynnettyä juomapisteen tarjontaa. Rasti löytyi hyvin ja essulainenkin tuli melkein heti meidän jälkeemme rastille. 15. otimme tiekierron ja itse söin ensimmäisen satsin rusinoita. 16. lähestyessämme kiihdytin vetohommiin. Lippu löytyi ja matka jatkui. Perhosille tullessa porukkamme rupesi hajaantumaan. Perhoset menivät osaltani ihan mukavasti, mitä nyt 23. tuli vähän seisoskeltua. Perhosilla sain myös kiinni Suomusjärven Kerkolan.

Tässä vaiheessa rupesin olemaan jo hieman puhki. 25. mennessä otin toisen satsin rusinoita ja join juomapisteellä. Rasti löytyi kohtalaisesti ja leimasin ihan Kerkolan tuntumassa. Kyseinen rasti oli muuten online rasti ja sijoitus leimatessa kahdestoista. 26. vedin suoraan, kun taas Kerkola ja HiKiläinen kiersivät. Rastilta lähtiessäni Kerkola tuli rastille. Kolmanneksi viimeiselle menimme aika lailla samaa tahtia. Rastilta lähdettäessä olin hieman edellä, mutta tieltä metsään siirryttäessä Kerkola kuittasi ohitseni. Tässä vaiheessa ajattelin, että tulee aika tiukat paikat. Mahdollisesti loppukirikamppailu ja jalat eivät olleet ihan tuoreimmat. Rastille kuitenkin vedimme hieman liikaa vasemmalle. Minä huomasin rastin ensin ja olin jo juoksemassa pois kun Kerkola leimasi. Sen jälkeen mahanalus oli jalkoja täynnä enkä tainnut edes muistaa varmistaa viimeisen rastin koodia. Paikan onneksi tiesin ennalta. Loppukiri irtosi ja maalissa olin 11. Olo oli kaiken antanut.

Reissu oli suoraan sanottuna aika moinen taistelu. Nautin kuitenkin joka hetketä ja viimeistään maalissa maatessani olo oli mahtava. Kisa oli myös hyvä osoitus siittä, että talven ja kesän työ ei ole mennyt hukkaan. Tuo plakettin eroa jäänyt kaksi minuuttia on ihan mahdollista kuroa umpeen tulevaisuudessa. On vain tehtävä töitä.

torstai 8. lokakuuta 2015

Keskinkertaisuus kunniaan

Nyt on kyllä tullut vastaan sellainen musiikkikappale, että on täälläkin hehkutettava. Kappale on nimittäin Aviciin Trouble. Sanat sopii todella hyvin tälläiselle keskinkertaiselle urheilijapuuhastelijalle:

"Never been last, but I've never been first 
No I may not be the best, but I'm far from the worst
No I may not be the best, but I'm far from the worst

Oh I've seen trouble more than any man should bear
But I've seen enough joy, I've had more than my share"

Harvoin tulee vastaan näin samaistuttavaa kappaletta. Joskus olen kyllä saattanut olla vika, mutta on sitä tullut joskus joissain pikkukisoissa oltua ekakin, niin kumoavat hyvin toisensa.

Huomenna olisi sitten tiedossa kauden toisiksi viimeinen startti. Osallistujamääräkin on tuplaantunut sitten viimekatsomisen. Kova kisa tulossa.

Suunnistuksen puolelta on nostettava myös esille se, että olen kauden parhaimmassa yösuunnistuskunnossa. Jäi meinaan viime NRCC:ssä virheminuutit melko vähiksi. Tälläinen vire kun olisi ollut pari viikkoa sitten, niin sijoitus SM-yössä olisi ollut huomattavasti parempi. Tai ainakin parempi. Nythän oli toki letkaa tarjolla, kun oli yhteislähtö. Piti valita vaan taitavin vetäjä, mutta silti.

Muuten tässä ollaan oltu melko pyöräilypainotteisella linjalla, kun ovat nuo pohkeet tupanneet olemaan vähän jumissa, etenkin tuo vasemmanpuoleinen. Siittä kait tuo jalkavaivakin on johtunut. Ylipäätään pyöräily on hyvää vaihtelu juoksulle, jota on tullut viime aikoina melko reilusti. Fillarointi on kyllä hauskaa, varsinkin kun sitä tekee poluilla ja metsäautoteillä. Toki mukava pakkassää helpottaa, sillä pahimmat kurakot ovat jäässä.




Tuli sattumalta ajettua Taivalpirtin reitin latupohjaa. Oli kyllä ihan mukavaa mentävää. Parissa kohtaa oli sen verta kivikkoa ja puuta, että piti talutella.


Pitihän sitä käydä testaamassa Ruskon uusi asfaltti baana. Kulki kuin Tourissa konsanaan, vaikka pyörä ei ole kovin rullaavaa sorttia. Liekö sitten mielikuvitus ollut asialla...

maanantai 5. lokakuuta 2015

Optimi on 3:20

Terve. Taas on aikoja eletty ja sitä rataa. Spotifyn soittolistaa katselessa tulin siihen tulokseen, että optimi kesto kappaleelle on noin 3:20. Tai ainakin suurin osa noista nykybiiseistä kestää aika lailla tuon verran. Saattaa olla jokin taiteellinen seikka, tiedä häntä. Mutta kyllä mulla ihan asiaakin on.

Kun niitä aikoja on elelty, kisat kalenterissa sitä myöden vähenevät. Nyt niitä on jäljellä tasan kaksi kappaletta (Ei 3:20 kestäviä kappaleita. Hehe, huumoria kehiin). Jännäähän tuossa määrässä on se, että määrä on sama kuin edellisessä postauksessa, vaikka Jämi onkin jo juostu. Viime perjantaina nimittäin ilmottauduin Tampereen koulujenvälisiin suunnistuskisoihin. Sarjassani on kova kilpailu tiedossa, sillä osallistujia näytti olevan oikein kaksin kappalein.

Jämin suunnistusmaratoni meni hieman penkin alle. Lippu löytyi kyllä hyvin, mutta iski jokin jalkavaiva. Veri ei oikein tuntunut kiertävän, niin aika meni kengän kanssa tapellessa ja sitä löysäillessä. Oikee syy taisi kuitenkin olla lihasjumi tai joku vastaava. Ongelmat ovat onneksi kuitenkin ratkaistavissa.

Rankisija on ollut viimeisen kuukauden kivassa pudotuksessa. No okei. Kyllähän se on noussutkin siittä, mitä se oli heikoimmillaan kuluneen kuukauden sisällä. Hyvä jutsku on kanssa se, että loppusijoitus on tänä vuonna parempi kuin viime vuonna. Kehitys kehittyy ja niin edelleen.

SM-todellapitkille on nyt aikaa aika tarkalleen 12 päivää ja 20 tuntia. Reenailu on menossa, joten kunnosta ei jää kiinni. Ainakaan jos menee tarpeeksi hissukseen. No ei vaan. Kyllä kunto on ihan mukava. Saatanpa olla jopa elämäni kunnossa. Rankisijakin nimittäin tukee tätä teoriaa. Nyt vain hyödynnetään koeviikon tarjoamat vapaapäivät, niin saadaan hyvä loppusilaus. Todellapitkillä isketäänkin sitten kaikki peliin, sillä se on kauden viimeinen mahdollisuus vähän kaikessa. Se määrittää, mikä maku suussa lähdetään vääntämään reeniä syksyn pimeydessä ja talven kylmyydessä.