torstai 30. tammikuuta 2014

Rankkaa reeniä...

Tuli taas tehtyä kuntopiiriä. Oli ihan hauskaa ja rankkaa kuten kuuluu. Oli kovin reeni sitten loppukesän mäkivetojen. Enempää ei ole ehtinyt tehdä, sillä eka oli tärkeitä kisoja, joihin himmailtiin. Nuorisoviestin aikaan jo sairastuin, joten tuli taukoo. Hetki sairasteltiin, jonka jälkeen pari viikkoa urheiltiin, kunnes todettiin myko.

Onneksi kuitenkin on jo päästy normaali rytmiin. Tai melkein normaaliin. Pikkasen on tehtävä hommat kevyemmin. Oli kyllä mahtava tunne kun kaikki paikat oli reenin jälkeen kipeät. Palkittin itteni siittä hyvästä suklaalla. Maistu sekin hyvältä.

Tuli viikolla vähän kateltua tuota SM-Pitkien vuosimallia 2014 vanhaa karttaa ja kuvia maastosta. Jonkin verran näytti olevan puskaa, mäkeä sitäkin enemmän. Pitää tehdä paljon mäkireeniä, että saa sen plaketin otettua =P . Ja kyllähän nyt tietenkin pitää reenata itse sitä suunnistustakin. Maastoon palatakseni: Uskon KuUS-rastien maaston vastaavan osittain pitkien maastoa, etenkin mäkien päälisien osalta, joten pidän KuUS-rasteja yhtenä tärkeänä etappina pitkiä varten.

On tullut harrastettua muutakin suunnistukseen liittyvää. Alla on nimittäin muutama karttarojekti. Ruottinlaiva ja sprinttikartta Karosesta. Molemmat ovat harjoitustöitä, joten laatu on mitä on. Ruottinlaiva olisi tarkoitus saada valmiiksi Ungi-reissua varten, mutta Karosella ei ole mitään aikataulua. Karonen on kyllä ollut tässä viime aikoina pää rojektina. Muutama kuva:

Koko alue. Kartta laajenee koiliseen omakotialueelle.
Tämä alue rupee olemaan pohjatyön osalta melko valmis.
Pian pääsee maastoon katselemaan.
Omakotialueen lounaiskulma.
Eli tollasta on tullut oppitunnn.... tai siis välitunnit väännettyä. Kahtoo mitä tulloo. Vai tullooko yhtään mittään (tota lauseparia on kyllä tullut käytettyä jonkin verran...)
Mutta semmosta. Toivotaan, että kovat pakkaset loppuu, niin pääsee lenkille.

Ps. Pörsi ja Gölski, missä viipyy päivitykset?

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Rokuliviikko

Tällä viikolla minulla oli rokuliviikko, mikä tarkoittaa lepoa. Rokuliviikon pitäminen on mahtavaa: ei tarvitse suunnitella päivän tekemisiä pikkutarkasti, jotta saa kaikki päivän reenit tehtyä ja saa paljon vapaata aikaa tehdä kaikkea muuta. Rokuliviikon aikana voi todellakin nauttia!

En rupea kylläkään kertomaan rokuliviikon eduista ja tarkoituksesta kuten Gustav Bergman teki tekstissään.

Mutta asiaan... Tarkoitus olisis hieman kertoilla menneiden viikkojen tekemisistäni (on kyllä hieman ristiriitainen tuon edellisen lauseen kanssa).

Pakkasten alettua lenkittely jäi, sillä keuhkot eivät tunnu tykkäävään kylmästä. Eli siis siirryttiin kuntopiirin tekoon, vaikka sekin oli aika vähäistä. Eniten tuli harrastettua akkujen lataamista, jotta jaksaa sitten reenata, kilpailla ja tietenkin menestyä.

Viime viikonloppuna tuli jännitettyä rallia. Pienoinen pettymys oli Hirvosen keskeyttäminen viimeisellä pätkällä. Pitää kuitenkin muistaa, että pettymyksetkin ovat elämyksiä, kuten SP Fincke kirjoitti joskus blogissaan. Rallia tuli myös ajettua tietokoneella iskää vastaan, mutta kisa päättyi toiseksi viimeisellä EK:lla ulosajoon.

Paljoa muuta ei tullutkaan tehtyä. Vähän kuntopiiriä :P

Eilen kävin sitten rikkomassa lenkkitauon. Semmonen 1:40 tuli hölkkäiltyä. Oli mukavaa, kun taukoa tuli se päivä alle kaksi viikkoa. Tänäänkin tuli tehtyä se 1:30, joten hyvältä näyttää. Valitettavasti pakkaset näyttäisi alkavan taas puolivälissä viikkoa, joten on reenattava alkuviikko sydämmen kyllyydestä.

Vähän on tullut suunniteltua ensi kauttakin. Kauden korkkaan näillä näkymin FinnSpringillä. Siittä seuraava varma on KuuS rastit (Pitäisi olla muuten MAHTAVAA maastoa tiedossa! Innolla odotan) Sitten vähän EsEmmiä ja sen jälkeen todennäköisesti Fin5. Finin jälkeen Ungi, jonka jälkeen kauden päätavoite eli SM-Pitkä. Pitkän jälkeen SM-yö ja bonuksena (jos on terve) SM-Erikoispitkä. Eli tollasta settiä ois tarjolla. Kahtoo mitä tulloo. Vai tullooko mittään.

Nyt tuli näköjään vähän tylsempi juttu. Siispä pieni ekstar.

Moni on kysellyt miksi minä olen niin kova, vaikka minua ei näy aina reeneissä. No tässä olisi vastaus:

"Ammattilainen" valmistautumassa töihin omassa metsässä mökillä.
Eipä teidänkään nyt enää tartte ihmetellä, koska salainen ase on paljastettu. Toi on nääs ihan kohtuu rankkaa (mutta hauskaa) hommaa. Ja ainahan voi lisätä haastetta vaihtamalla vesuriin. Niinhän ne suomalaiset huippu-urheilijatkin ennen menestyivät metsätöitä tekemällä. Sen päälle vielä aamu- ja iltalenkki.

Mutta tollasta täällä Pohjantähden alla.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Lunta tupaan...

...,mutta onneksi vain kenkien mukana. Eli takatalvi iski myös tännekin. Tarkoitus olisi ollut tehdä paljon suunnistusta niin kaun kuin metsät ovat lumettomia, mutta ei näytä nyt oikein onnistuvan. Tai voihan aina kaivaa kaapista vanhat puusukset sekä marssikompassin ja suunnata metsään leikkimään sissiä. Pitäisi vain ensin olla ne puusukset. No, ehkä pitää vain viritellä suunnistussimulaattori toimivaksi ja tehdä sillä kaikki suunnistusharjoitteet.


Eilinen pitkä-lenkki typistyi lyhyemmäksi ja siirtyi illaksi, sillä mummo ja pappa poikkesivat meillä. Siirtyminen saikin reenistä kunnon seikkailujen yön. Vie 100-0 SK:n samaa nimeä kantavat kisat.

Oli pimeä ja satoi lunta. Väkeä oli liikkeellä viiden jälkeen vain muutama. No mikäs siinä, olipahan vähän ohiteltavaa. Matkan kääntöpaikkana oli Kisapirtti. Kangasalan puolelle päästyäni mietin ensimmäisen kerran, mitä mahtaa noissa metsissä piileskellä. Linjalla juostessa lumisade kiihtyi ja jännitys tiivistyi. Mitä vaanisi pimeydessä linjan toisella puolella? Mitä vaanisi tien vieressä sankan kuusikon kätköissä?

Linjalta käännyttäessä pirttiä kohden on pieni, mutta äänekäs, puro. Hieman ennen puroa rupesin kuuntelemaan huminaa. Polulta kuusien takaa oli siis varmaankin tulossa pyörä. Polun kohdalla säikähdin, että mikä oikein ääntelee, kun pyörää ei näy missään. No, se olikin vain se puro. Mutta jännitys oli melkein huipussaan.

Pirtille päästyäni pysähdyin kuuntelemaan. Täysi hiljaisuus. Yht äkkiä metsästä kuuluu paukahdus. Rupean hokemaan mielessäni: "Toivottavasti se on vain pakkasen paukauttama puu". Pirtiltä alas rullaillessani vauhti on kuitenkin hieman kovempi. Onneksi linjan alussa tulee vastaan ihminen. En siis ole ihan yksin.

Linjan puolessa välissä, hieman ennen käyrää mäkeä, linjan alta kuuluu rytinää. Hiljennän vauhtia ja kuuntelen. Ääni vain jatkuu. Katson linjalle päin ja olen näkevinäni jonkin harmaan eläimen juoksevan pitkin linjaa. Hermoni pettävät ja aloitan vetoharjoittelun. Rullailen sen minkä kintuistani pääsen mäen alle ja pysähdyn mäen alle. Minua ei kai seurata. Pidän verkkaista vauhtia kunnes pääsen Tampereen puolelle ja asutuksen lähelle.

Hengissä kuitenkin selvittiin. On tuo urheilijan elämä jännittävää. No taas ollaan yksi askel lähempänä menestystä.

Mutta olen minä keksinyt suunnitelmia normaalillekin elämälle. Josko sitä pääsisi joskus tänne opiskelemaan. Arizonassa on sitäpaitsi hyvä reenata talvella. ;)

lauantai 11. tammikuuta 2014

Aloitus

Piti itsekkin tehdä tälläinen blogi, koska kaikilla huipuilla on. Mutta asiaan...
Nyt näyttäisi myko olevan takan. Pari viikkoa on tullut reenattua ja kone on alkanut käynnistymään. Reenit ovat olleet kevyitä ja pitkät lenkit on tullut tehtyä mettässä poluilla maksimaalisen nautinnon takaamiseksi.

Voin melkein lyödä vetoa, että tuosta ei saa mitään selvää taikka sitä ei saa suurennettua. Mutta koittakaa.
Uskallauduin tänään siis suunnistamaan legendaariselle Kisapirtin kartalle, paikallisten (siis ainoastaan minun) kesken Välimetsä. Tuohan kartta ei muuten edes ole Tampereelta vaan Kangasalta :P . Mutta siittä uskaltamisesta. Tuollahan sijaitsee venäläisten mafioosojen kokoontumispaikka, vanha takomo taikka sulattamo tai mikä lie se nyt onkaan (kartassa kiellettynä alueena), sekä hullun mummon mökki (maalin kohdalla). Kaiken huipuksi noitten ohi on aina mentävä meiltä päin tullessa...

Mutta itse reenihän oli ensimmäinen kunnon suunnistus pitkään aikaan. Juoksin kokeilumielessä äitin levykompassilla. Jonkin verran tuli noita virheitä. Rasteilla ei ollut rahan puut... eikun haasteen lisäämiseksi rasteja. Mukavaa oli. Huomiseksi olis suunnitelmissa pitkä lenkki. Tai ainakin pidempi.

Löyty muuten YouTubesta makee ilmailuaiheinen (yllätys-yllätys) video: Täältä löytyy
Sekä tälläinen

Mutta jöö. Vois kirjoitella myöhemmin lissää. Kuten Tuntemattomassa sanotaan: "Ei auta hättäillä". 

Oli muuten hauska kirjoitella, vaikka kukaan ei näitä luekkaan. Vois vääntää huomenna lisää. Jos vaikka keksii paremman aiheen. Äikässä sain muuten ysin viime jaksosta.

Ps. Pörsi, kengät ei tee huippua.