maanantai 25. syyskuuta 2017

Noususuhdanne

Jälleen kerran on muutama litra vettä virrannut Tammerkoskessa sitten viime kirjoituksen. Kisarintamalla tämä tarkoittaa sitä, että tulokset on saatu niin SM-viestistä ja -sprintistä, kuin viime viikonlopun SM-yöstä. Nyt ei onneksi koettu yhtä karvaita pettymyksiä kuin Lapualla.

Viestissä joukkueemme eli Pyrintö 2 taisteli hienosti sijalle 12 sarjassa herrat kaksikymmentä vuotta. Oma junioriviestiura tuli päätettyä joukkueen ankkurina aivan mukiinmenevällä juoksulla. Elleipä jopa kauden parhaalla viestisuorituksella. Vaativassa maastossa etenkin alku oli aika kankea, mutta mitä enemmän matkaa oli takana, sitä paremmin homma sujui. Yritin juosta varmasti virheitä välttäen ja siinä mielestäni onnistuin.

Viestin jälkeen heti vuorossa olikin sitten sprintti. Karsinta oli melko hyvää tekemistä, joskin välillä suunnistus jäi turhan paljon jalkoihin. Kyseisellä suorituksella irtosikin paikka kiven kovasta B-finaalista. Itse finaali olikin sitten todella hyvää tekemistä. Suunnistus pysyi edellä ja reitinvalinnat osuivat melko nappiin. Fyysisesti vire oli todella hyvä. En muistaka koska olisin jaksanut vetää kahteen päivään kolme starttia siten, että vikassakin kulku olisi ollut tuota luokkaa.



Viime viikonloppuna kisailtiin näistä koitoksista viimeisin eli SM-yö. Valmistava reeni meni penkin alle, joten osasin lähteä nöyränä matkaan. Lisäksi vaihdoin peukkukompassista levyyn, jotta suunnassakulun varmuus paranisi. Ekat rastit menivät ihan kohtalaisesti, mutta nelosta hain harmittavasti juuri ennen rastia. Taisin olla jopa ihan ympyrän sisälläkin pariin otteeseen. En kumminkaan heittänyt kirvestä kaivoon, vaan jatkoin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Selvät välit pyrin juoksemaan mahdollisimman kovaa ja vaikeimpiin hidastin. Lippu tuntui löytyvän loppumatkasta ihan mukavasti ja väliajatkin tukevat onneksi tätä käsitystä. Kulku oli lisäksi aivan loistava. Tässäkään tapauksessa en muista koska olisin viimeksi juossut SM-yössä noin lujaa. Varmaan viimeksi joskus Alastarolla.

Nyt on sitten katse käännetty kohti SM-erikoispitkää. Matkat ainakin vaikuttavat aika moisilta, joten muutama lenkkikerta lienee ihan paikallaan. Ainakin saa nauttia koko rahan edestä vikasta junnustartista. Valmistautuminen tuli aloitettua tänään reilulla puolentoista tunnin sauvakävelyllä. Kulku oli aivan jäätävän hyvää.

torstai 7. syyskuuta 2017

SM pitkä 2017

Viime viikonloppuna juostiin SM pitkät Lapualla. Itselläni tuo reissu meni kategoriaan "toivottavasti unohtuu". Tavoitteena oli tehdä karsinassa sellainen juoksu, jolla pääsee A-finaaliin. Rastit löytyi ihan kohtalaisesti, mutta kulkua ei vain löytynyt. Perään lähtenyt ajoi jo ykköselle mentäessä kiinni, joten tilanne ei todellakaan ollut herkullinen. Omassa karsintaerässäni olin ensimmäinen joka putosi. Inhottavammaksi tilanteen tekee se, että toisesta erästä samalla ajalla olisi vielä mahtumut mukaan. Näin tällä(kin) kertaa. B-finaali olikin sitten täydellinen farssi. Heti ykköstä leivoin aivan liian kauan. Kakkonen löytyi, mutta kolmoselle ja neloselle tuli jälleen virheet ja peli olikin sitten siinä. Oli työn ja tuskan takana, että sain itseni motivoitua jatkamaan maaliin saakka.

Vielä maanantai aamuna viikonloppu korpesi, mutta metsäistä alaa kun opiskelee, niin sorvin ääreen tuli palattua nopeasti. Opiskeluun nimittäin sisältyi pakolliset iltarastit, joten oli vähän pakko nollata viikonloppu nopeaan. Nyt sitten onkin lyöty uutta matoa koukkuun.

Viimeinen viikko on tuonut esiin paljon huomioitavia asioita harjoittelun suhteen. Tärkeimpänä vauhtikestävyyden puute, joka kävi lauantaina vallan hyvin ilmi. Vuosi intissä on tarkoittanut pk-liikuntaa vailla vauhtia ja sitä myöden vauhtikestävyys on kadonnut. Nyt on tärkeää saada alle vauhdikkaita lenkkejä, jotta saadaan kurssi oikeaan suuntaan.

Seuraavana kisakalenterissa on vuorossa ensi tiistaina juostava AM-yö Hauholla. Samalla viikolla on luvassa SM-viesti ja -sprintti. Kuluvalla viikolla tarkoitus on saada hyviä harjoituksia alle, jotta kisoissa ollaan hieman paremmassa iskussa. Saas nähdä kuinka käy.

maanantai 14. elokuuta 2017

Tautia kerrakseen

Niin siinä kävi jälleen kerran niin, että tauti pääsi yllättämään juuri kun olin pääsemässä vauhtiin. Pari päivää olen ollut tekemättä mitään ja samalla jäi AM-pitkäkin väliin. Väliin jäänyt kisa ei harmita, mutta tekemättömät reenit harmittavat. Etenkin kun ne olisivat tehneet aika lailla terää ennen syksyn SM-putkea. No ei auta itku markkinoilla. Onneksi tauti iski tässä vaiheessa eikä vasta kahta päivää ennen SM-pitkiä kuten parina edellisenä vuonna on ollut tapana. Nyt on mahdollista parantua hyvään kuntoon ennen syksyn pääkisoja.

Tässä sairastaessa on hyvin kerennyt harrastamaan tavotteiden asettelua. SM-pitkillä tavoitteena on A-finaali ja pitkästä aikaa tuntuu siltä, että siihen on jopa ihan realistiset mahdollisuudet, yllätyssairastumisesta huolimatta. Viestiin lähdetään hakemaan kauden parasta viestijuoksua. Rintillä ei ole niin väliä, koska se ei ole ollut todellakaan vahvuuteni tänä kesänä. Yössä ja EP:llä pitäisi sitten tehdä virheettömät suoritukset. Toivottavasti tauti tulee nopeasti selätetyksi, jotta pääsisi takaisin sorvin ääreen.

tiistai 8. elokuuta 2017

Suppakuuri

Viime viikonloppuna kilpailtiin legendaarinen Lahti suunnistus. Oma kalenterini näytti tyhjää kyseiselle viikonlopulle, joten matkaan tuli lähdettyä. Tavoitteita en asettanut korkeiksi, vaan lähdin enemmänkin reenimielellä matkaan.

Lahden maastot ovat aina olleet mielenkiintoisia ja monipuolisia, eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta. Lauantain keskarilla alkuun tarjottiin tiukkaa supikkoa ja loppuun nopeaa sekä melko tyhjää tasamaata. Kisasta selvisinkin hyvin ja virheettömällä suorituksella irtosikin yllätykseksi toinen sija.

Sunnuntaina vuorossa oli pitkämatka, joka ei omalta osaltani mennyt aivan niin hyvin kun lauantai. Suunnistuksen osalta ainoat haasteet olivat pitkien välien toteutuksissa, mutta fyysisesti kulku ei riittänyt alkuunsakkaan.

Kokonaisuus loppusyksyä ajatellan näyttää hyvältä. Rastit tuntuvat löytyvän ja fysiikkaakin saa vielä kehitettyä. Nyt on vain saatava alle pidempää reipasvauhtista juoksemista ja lisäksi voimaa kroppaan. Seuraavana harjoituskisana toimii AM-pitkä Hämeenlinnassa. Katsotaan kuinka tilanne lähtee kehittymään.

torstai 3. elokuuta 2017

Paluu

Yli vuosi on kulumut viime kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tapahtua siinä välissä. On tullut juostua suunnistuskisoja, reenattu, suoritettu varusmiespalvelus... Lista voi jatkua ikuisuuksia. Pääpaino on ollut muussa kuin urheilussa, joten on aivan luonnollista, että blogi on viettänyt hiljaiseloa. Nyt uuden ajan koittaessa onkin hyvä kaivaa pölyyntyneet lenkkarit sekä haalistunut kynä kaapista ja palata elämän perusasioiden äärelle. Koittaa Isojen Pyssyjen paluu.

Vaikka paljon on tapahtunut ja moni asia muuttunut, on silti moni asia pysynyt samana. Optimi kesto on edelleen 3:20, Tipasojalla on priimaa ja kunto kasvaa harjoittelemalla. Nyt siis reeniä alle ja katsotaan siinä sivussa, mihin suuntaan tämä blogi alkaa kehittymään.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Saariselän hangilla, Rauman avokallioilla

Kuten aiemmin kirjoitin, viime viikko kului omatoimisen leireilyn merkeissä. Ensiksi noin viikko Saariselällä, jonka jälkeen kävin avaamassa kisakauden Raumalla Rasti-Lukon Kevätkansallisissa. Viikolle harjoittelutunteja kertyi 19 tuntia ja 43 minuuttia, joten varsin tehokkaasta viikosta voidaan puhua.

Reissu alkoi edeltävänä perjantaina automatkalla Ouluun, josta matka jatkui seuraavana päivänä Saariselälle. Lauantaina tyydyin tekemään kevyen juoksulenkin ja sunnuntaina siirryin itse asiaan eli hiihdon pariin. Hiihdettyä tulikin ihan kunnolla. Kauden kilometrit kolminkertaistuivat. Tosin pohjat olivat aika huonot. Joka päivä tuli hiihdettyä päälle 15km ja vain yhtenä päivänä tuli jäätyä alle kahdenkympin. Päivän toisena reeninä toimi aina lumikenkävaellus. Tosin monena päivänä yksi harjoitus oli riittävästi.

Maisemat olivat luonnollisesti mahtavat. Kivuttavaa riitti ja sitä myöden myös laskemista. Kuvat kertokoon enemmän.










Menneen viikon lauantaina ihanuus kuitenkin loppui ja auton nokka suunnattiin kohti etelää. Lepopäivän, joskin puuduttavan sellaisen, jälkeen suunnattiin Raumalle korkkaamaan kisakautta. Kisassa tavoitteeni oli tehdä puhdas suoritus ja saada kisarutiinit kohdalleen. Kulun olietin olevan huonoa ja sitä se todella olikin.

http://www.mysport.fi/mysport/my-doma/show_map.php?user=jonne.pitkanen&map=3772

Vitoselle ja kutoselle tuli isommat virheet väsymyksen johdosta. Pari muutakin koukkua mahtuu mukaan. Virhettä tuli yhteensä reilu seitsemän minuuttia ja kärkeen eroa vajaa kymmenen.

FS16-projekti etenee melko lailla suunnitelmien mukaan. Teoriassa on mahdollisuus päästä eliittiin juoksemaan, mutta kovin varmaa se ei ole. Seuraavana kisana vuorossa on sunnuntaina kilpailtavat Silja rastit. Sitten koittaakin projektin pääkisa eli Finn Spring. Nyt vain reeniä alle niin kesällä kulkee. Jos vaikka keskarille sattuisi hyvä suunnistuspäivä.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Leirielämää pääsiäisenä

Pääsiäinen tuli tänäkin vuonna vietettyä suunnistuksen merkeissä leireillen. Seuran leirikohteeksi valikoitui Ahvenanmaa, joten tarjolla oli hienoa avokalliomaastoa. Luntakin oli vain pikkuriikkisiä läimäreitä metsien synkimmissä montuissa.

Ennen leiriä olo oli hieman epävarma terveyden suhteen. Pelkona oli uuden pöpön iskeminen, mutta pelko osottautui onneksi turhaksi. Leiriltä palatessa olo oli reilusti parempi kuin aiemmin moneen viikkoon.

Koska kyseessä oli suunnistusleiri, suunnistusta tuli luonnollisesti runsaasti. Reenimäärä oli todella kova siihen nähden, että viimeiset viikot olen juossut päivässä maksimissaan 45 minuuttia. Leirillä päivässä tuli huomattavasti enemmän reeniä ja vieläpä metsässä. Kroppa kuitenkin vertyi ja sopeutui aika hyvin leirin loppua kohden. Leirillä tuli tehtyä yhteensä kuusi harjoitusta, joista kaksi kovaa.

Maastot olivat aivan taivaallisia. Avokalliota sekä suota mäkien päällä ja pääsääntöisesti hyväkulkuista metsää mäkien ympärillä. Risukkoa ja puskaa ei paljoa vastaan tullut. Ainut miinus on hieman vanhahtavat kartat, joita ei ole päivitetty vuosiin. Senkin kanssa kyllä pystyi elämään.

Kuvat kertokoon lisää:



Avokalliota...

...ja lisää avokalliota (tosin eri maastosta)

Matkustusta bussilla...


...ja laivalla


Perjantaina leirielämä saa jatkoa, kun auton nokka suunnataan kohti Saariselkää. Sen jälkeen sitten pitäisi olla valmis suunnistuskauteen. Vielä on hieman epävarmaa, onko eka kilpailu Rasti-lukon kevätkansalliset vaiko Silja rastit. Se selvinnee pian.